Otanpa tähän alkuun käytännön esimerkin. Jo ensimmäisenä kesänä Kaapissa oli muuan minor detalji joka oli hiukan häiritsevä, mutta ei ylittänyt kuitenkaan korjauskynnystä. Pyyhkijöistä kuului ääni joka vastasi sitä ääntä joka kuuluu kun liitutaululla liitu alkaa värähdellä ominaisvärähtelytaajuudellaan, eli resonanssissa. Tämä äänihän on sellainen että normaalilla homo sapiens-lajin edustajalla niskan ja pään alueen karvatupit aktivoituvat hermostoperäisesti aiheuttaen karvojen pystyynnousemisen, lienee esihistoriallinen jäänne siihen kun linnut alkoivat rääkyä vaaran uhatessa ja silloin kannatti myös muiden lajien hoksata alkaa hankkiutua turvaan.
Ääni ei ollut vahva, mutta häiritsevä, ja esiintyi lähes aina pyyhkijöitä käytettäessä. Vian poistamiseen testasin helpointa korjausta eli pyyhkijänsulkien vaihtamista, mutta tuloksetta. Sen suurempiin kunnostustöihin en tämän ominaisuuden tiimoilta alkanut, eihän se estänyt normaalia käyttöä. Sen verran se kuitenkin muovasi henkilökohtaista käyttäytymistäni että jo Pavlovin koirakokeissa todistamien käyttäytymismallien mukaisesti pyrin käyttämään pyyhkijöitä niin vähän kuin mahdollista, välttääkseni äänen riipivää vaikutusta selkäpiihini.
Eilen satoi. Sattumalta Kaapista on nyt kojetaulu päreinä ja pystyin nyt akustisella täsmähavainnoinnilla alkamaan paikallistaa kyseistä kitinän lähdettä, jo siksikin että ääni kuului paljon selvemmin ja tuskallisemmin kun kojetaulu oli purettuna. Tilaisuuteni oli koittanut, kävin teollisuuslaadun ketjurasvaa, kauheaa liimamaista jankkia, ja suihkuttelin sitä kaikkiin näkyviin pyyhinkoneiston niveliin äänen vaikutusalueella. Ilokseni tämä empiirinen kokeiluni asian suhteen tuotti halutunlaisen tuloksen ja kitinä ensin vaimeni ja sitten katosi kokonaan
Nyt tulemme aiheeseen pikkuvia ja onnellisuus: Kun vika katosi, huomasin itsessäni selviä hilpeyden tunnusmerkkejä, tahatonta poskilihasten aktivoitumista suupielin kohdalta ylöspäin, mielialan selittämätöntä kohoamista
Eikä se jäänyt vain tähän välittömään positiiviseen takaisinkytkentään, sen jälkeen joka kerta kun laitoin pyyhkijät päälle niin koin samanlaisen onnellisuuden puuskan
Lisäksi koko auto tuntui jotenkin paremmalta ja olin ylpeä ja iloinen että kulkineeni oli jälleen parempikuntoinen.Olen pakotettu vetämään tästä sellaisen johtopäätelmän että pikkuvikaisella autolla ajavat saavat merkittäviä onnellisuutta tuottavia elämyksiä saadessaan jonkin vian korjatuksi, ja tästä jatkoajatuksena syntyy että varmistaakseen mahdollisuuden näihin arkipäivän onnentunteisiin kannattaa hankkia hyväksikäytettyä käyttöauto jossa riittää korjauspotentiaalia, toisinsanoen lintta
Noniin, alustus on suoritettu, arvoista foorumilaiset, olkaa hyvä ja ottakaa kantaa, olenko jäljillä tässä ja etenkin että onko niin että pikkuvikojen kuntoonsaaminen tuottaa enemmän onnellisuutta kuin sellaisella autolla ajaminen jossa ei koskaaan ole mitään korjattavaa?
Pitäskö vaihtaa mersu takas 
Heti ois puhelin Roistolla ja käydään koeajolla stetareitten kanssa. Ennenkuin huomaankaan, olen soitellut puolet foorumilaisista läpi ja lopuksi päätynyt Haukiputaan Veholle kuuntelemaan Saulin viiltävää analyysiä... Erinäinen määrä rahaa mennyt ja vieläkin sieltä varmaankin ehkä jotain kuuluu, pitäisköhän varmuuden vuoksi...............
siinä alkaa kysyä huumoria jos esim kardaania jo lyhennetään sen tähden että häviäisi jokin ääni 
.. ahaa .. eipäs kun käynti ääntä on yritetty korjata muinoin: uusilla suuttimilla=ei apua.nokkaketjulla oli hiljaa mukamas viikon. ajoituksen säätöä pumppua kääntelemällä ei olla saatu aikaan kuin öljyvuotoa ja pumpun irrottelua käteen saakka ..jne 
