mese.fi

Monivikaisen lintan omistamisen suhde onnellisuuteen. Alustaa Linttologian Desantti jovihava.

Otanpa tähän alkuun käytännön esimerkin. Jo ensimmäisenä kesänä Kaapissa oli muuan minor detalji joka oli hiukan häiritsevä, mutta ei ylittänyt kuitenkaan korjauskynnystä. Pyyhkijöistä kuului ääni joka vastasi sitä ääntä joka kuuluu kun liitutaululla liitu alkaa värähdellä ominaisvärähtelytaajuudellaan, eli resonanssissa. Tämä äänihän on sellainen että normaalilla homo sapiens-lajin edustajalla niskan ja pään alueen karvatupit aktivoituvat hermostoperäisesti aiheuttaen karvojen pystyynnousemisen, lienee esihistoriallinen jäänne siihen kun linnut alkoivat rääkyä vaaran uhatessa ja silloin kannatti myös muiden lajien hoksata alkaa hankkiutua turvaan.

Ääni ei ollut vahva, mutta häiritsevä, ja esiintyi lähes aina pyyhkijöitä käytettäessä. Vian poistamiseen testasin helpointa korjausta eli pyyhkijänsulkien vaihtamista, mutta tuloksetta. Sen suurempiin kunnostustöihin en tämän ominaisuuden tiimoilta alkanut, eihän se estänyt normaalia käyttöä. Sen verran se kuitenkin muovasi henkilökohtaista käyttäytymistäni että jo Pavlovin koirakokeissa todistamien käyttäytymismallien mukaisesti pyrin käyttämään pyyhkijöitä niin vähän kuin mahdollista, välttääkseni äänen riipivää vaikutusta selkäpiihini.

Eilen satoi. Sattumalta Kaapista on nyt kojetaulu päreinä ja pystyin nyt akustisella täsmähavainnoinnilla alkamaan paikallistaa kyseistä kitinän lähdettä, jo siksikin että ääni kuului paljon selvemmin ja tuskallisemmin kun kojetaulu oli purettuna. Tilaisuuteni oli koittanut, kävin teollisuuslaadun ketjurasvaa, kauheaa liimamaista jankkia, ja suihkuttelin sitä kaikkiin näkyviin pyyhinkoneiston niveliin äänen vaikutusalueella. Ilokseni tämä empiirinen kokeiluni asian suhteen tuotti halutunlaisen tuloksen ja kitinä ensin vaimeni ja sitten katosi kokonaan

Nyt tulemme aiheeseen pikkuvia ja onnellisuus: Kun vika katosi, huomasin itsessäni selviä hilpeyden tunnusmerkkejä, tahatonta poskilihasten aktivoitumista suupielin kohdalta ylöspäin, mielialan selittämätöntä kohoamista

Eikä se jäänyt vain tähän välittömään positiiviseen takaisinkytkentään, sen jälkeen joka kerta kun laitoin pyyhkijät päälle niin koin samanlaisen onnellisuuden puuskan Lisäksi koko auto tuntui jotenkin paremmalta ja olin ylpeä ja iloinen että kulkineeni oli jälleen parempikuntoinen.

Olen pakotettu vetämään tästä sellaisen johtopäätelmän että pikkuvikaisella autolla ajavat saavat merkittäviä onnellisuutta tuottavia elämyksiä saadessaan jonkin vian korjatuksi, ja tästä jatkoajatuksena syntyy että varmistaakseen mahdollisuuden näihin arkipäivän onnentunteisiin kannattaa hankkia hyväksikäytettyä käyttöauto jossa riittää korjauspotentiaalia, toisinsanoen lintta

Noniin, alustus on suoritettu, arvoista foorumilaiset, olkaa hyvä ja ottakaa kantaa, olenko jäljillä tässä ja etenkin että onko niin että pikkuvikojen kuntoonsaaminen tuottaa enemmän onnellisuutta kuin sellaisella autolla ajaminen jossa ei koskaaan ole mitään korjattavaa?

En osaa sanoa kun autosani ei ole pieniä eikä isoja vikoja Pitäskö vaihtaa mersu takas

Harju kirjoitti:En osaa sanoa kun autosani ei ole pieniä eikä isoja vikoja

Veli-Harju, tämän saman ilmiön olen huomannut hiipivän sisimpääni ajaessani muun merkkisillä kehonsiirtovälineillä. Jos jostain alustasta kuuluu pikkuinen kolahdus - so what (copyright Lipponen), jos joku a-pilarin lista pikkuisen kitisee - so what... Autappas jos tuo samainen ääni vaivaa hiukkasenkaan Merssuani Heti ois puhelin Roistolla ja käydään koeajolla stetareitten kanssa. Ennenkuin huomaankaan, olen soitellut puolet foorumilaisista läpi ja lopuksi päätynyt Haukiputaan Veholle kuuntelemaan Saulin viiltävää analyysiä... Erinäinen määrä rahaa mennyt ja vieläkin sieltä varmaankin ehkä jotain kuuluu, pitäisköhän varmuuden vuoksi...............

jovihava kirjoitti:Kävin teollisuuslaadun ketjurasvaa, kauheaa liimamaista jankkia, ja suihkuttelin sitä kaikkiin näkyviin pyyhinkoneiston niveliin äänen vaikutusalueella.

Haiskahtaa puuilolta.

Olikos niitä muita vaihtoehtoja olemassa spräyrasvan hankintapaikaksi

Justiinsa tuossa keskusteltiin työpaikan kahvitauolla että neekerinpusutkin (vai mikä se niiden poliittisesti korrekti nimitys nykyään onkaan) saa halvimmalla puuilosta.

Arvoisa Linttaklubin presidentti, Linttologian Desantti jovihava on mietteissään vallan oikeassa.

Haikeudella muistelen aikaa, kun kävin Einin hakemassa. Muuten meno oli letkeää ja rauhallista, mutta aina auton heilahtaessa kuului ei-niin-todellakaan-ässämersumainen kolahdus jostain takaa. Vaihdatin pakoputkistonkin kun luulin sen siellä kolisevan. Vaan ei ollut putkisto ei.

Kesälomalla mökillä kolahduksen aiheuttama korjauskynnys ylittyi, ja muutaman päivän (ja pakoputken keskikannattimen vaihdettuani vain todetakseni, että ei se sekään ollut) ääntä metsästettyäni ja auton alla könyttyäni, löysin kuin löysinkin potentiaalisen äänen aiheuttajan.

Pikainen käynti lähistön Säästöpörssissä , 5 eurosentin varaosa mukaan ja takaisin mökille asentamaan varaosaa.

Ja kas, ääni hävisi.
Silkasta riemusta ajelin edestakaisin kuoppaista mökkitietä vain kuunnellakseni ääntä jota ei enää ollut

Niin, se vika: hanttarinpuoleisen takaiskarin toinen mutteri oli tippunut ja toinen löysällä. Kiristin löysällä olleen ja asensin toiseen oikein lukkomutterin

Kyllähä niitä ääniä lintassa on ja kuuluki olla, se kaikista häiritsevin on minun mersussa aivan hiljainen, juuri ja juuri korvin kuultavissa jostakin tuleva "plop", eli kun tuohon pihaan ajaessa käännä mersun nokka valmiiksi lähtösuuntaan niin mersun liikkeen pysäyttäessä kuuluu jostakin jalkotilasta/ovesta/moottoritilasta/ mistä lie sellanen ääni ku ois joku mutteri irrallaan jossaki kotelossa ja se pääsis liikkumaan sen 5mm suuntaansa.

Oon koittanu sitä katella ja kuunnella mutta enpä oo nii hirveästi sellasta kohtaa vielä löytäny mistä se vois tulla, muut kilinät ja kalinat ny kuuluukin olla ja ne poistuu sitte ajan mittaan ku alustan osia vaihtelee.

Toissa aamuna, ku yöllä oli ollu se aste pari pakkasta käynnistin mersun ku en jaksanu ekä viittiny alkaa ikkunoita rapaamaan, ja kas, ovells kuuntelin moottorista kuuluvaa "plimplim" ääntä joka loppu ku korkeat tyhjäkäynti kierrokset laski normaaliksi, ääni on samanlainen volvon kuorma-autoissa sekä busseissa, ja lentokonmallisessa mastassa, siinä missä on enempi valoja ku lentokoneessa, no se ääni ei oo vielä toiste kuulunu, kotin sitä kyllä viteollekki saada mutta enpä oo kuunnellu onnistuinko.

mutta muuten on mersussa ne normaalit kahinat ja klopsahdukset jotka ny vaan kuuluu vanhaan mersuun.

Joskus on foorumilaisten toimesta bongailtu valkoisia kaappimersuja Oulun seudulta ja arveltu että olisiko se ollut itse Presidentti joka komiasti ajeli Kaapillaan.
Nyttemmin ei enää ole epäselvyyttä ainakaan seesteisellä säällä.
Jos pyyhkijät ovat toiminnassa vaikkei vettä sada ... kyllä, on se !!!

Noniin, alustus on suoritettu, arvoista foorumilaiset, olkaa hyvä ja ottakaa kantaa, olenko jäljillä tässä ja etenkin että onko niin että pikkuvikojen kuntoonsaaminen tuottaa enemmän onnellisuutta kuin sellaisella autolla ajaminen jossa ei koskaaan ole mitään korjattavaa?

Kylläpä se tahtoo niin olla.
Joskus on tullut vietettyä lauantaita työpaikalla laitellen autoa kuntoon, pikkuisen sieltä ja pikkuisen täältä ja tuosta ja siitä.
Kotimatkalla on yleensä hyvä mieli, luultavasti paljon parempi kuin olisi ollessa tien päällä muuten vaan ja autolla jossa ei ole ollut korjaamista aikoihin.

Joskus hyvää mieltä edeltää kovasti erilainen tunne, pari tuntia kun pieksee jumittunutta virtalukkoa Prisman parkkipaikalla 30 asteen pakkasessa ja saa viimein avaimen kääntymään...

Pitkään mieltä vaivanneen asian hoitaminen antaa kyllä hyvän onnistumisen tunteen, olipa kyse autoista tai ei.

Juu, varmaan pikkuviat saattavat tuoda iloa niille jotka pystyvät ne itse korjaamaan. Saa touhuilla ja toteuttaa ihtiään. Sen sijaan tumpeloille niinkuin minä ne pikkuviat (ja varsinkin ne isommat) tuottavat pelkästään rahanmenoa ja sitäkautta murhetta ja hammasten kiristelyä. Ja verenpaine nousee.

Onneksi nykyinen kulkupeli on pysynyt hyvin nipussa, niinpä paineetkin on olleet ihan siedettävissä lukemissa.

Elä sinä eldo vähättele itteäs, ku ottaa vaan ja tutkii sekä kyselee ni kyllä ne autonki onkelmat aika usein selviää jo silläki, minäkään mikää autonmasentaja ole, mutta tutkimalla ja päättelemällä sekä kyselemällä oon aika monta pikkuvikaa saanu korjattua, eikä niihi sitte lopen oo mitään sen kummempia taitoja tarvittu.

mutta annappas olla kun vika jota metsästetään ei vain löydy siinä alkaa kysyä huumoria jos esim kardaania jo lyhennetään sen tähden että häviäisi jokin ääni

tästähän saakin aasinsillan (aasi hukkui) jossa pohdiskellaan "turhimpia remontteja kautta aikojen juuri tähän hätään ei tule kauheesti mitään mieleen jossa remontti olisi täysin epäonnistunut ... yleensä vika siirtyy HETI toiseen paikkaan .. mm askiremontin yhteydessä hajosi kansipahvi tai turbonvaihdon jälkeisessä koe-ajossa sylki kansi pahvin ulos .. ahaa .. eipäs kun käynti ääntä on yritetty korjata muinoin: uusilla suuttimilla=ei apua.nokkaketjulla oli hiljaa mukamas viikon. ajoituksen säätöä pumppua kääntelemällä ei olla saatu aikaan kuin öljyvuotoa ja pumpun irrottelua käteen saakka ..jne

lämmöllä näitäkin muistelee sillon kun ne ovat ohitse (vaihdoin koko koneen pumppua myöten niin poistui vika kuukausiksi ) ja sen sanon että onse yhtä riemua ja hilpeyttä kun jonkun pienemmän tai isomman vian saa korjattua

Eldorado kirjoitti:Justiinsa tuossa keskusteltiin työpaikan kahvitauolla että neekerinpusutkin (vai mikä se niiden poliittisesti korrekti nimitys nykyään onkaan) saa halvimmalla puuilosta.

Merirosvoleivos???

pikkuärsytyksen poistuminen on aina ilon aihe.

tosin.. joskus se tosin voi aiheuttaa hirveää stressiä!

siis silloin kun se loppuu ilman syytä! siis se kolahdus tai vastaava meteli johon on jo "tottunut" yhtäkkiä itsekseen katoaa!

siis ainakin minulle tulee siinä kauhea stressireaktio.. jokin hajoamassa ollut on nyt siis hajonnut ja irronnut. ja aiheuttaako se mahdollisesti hengenvaaran poistuttuaan äänikuvasta? vai onko se vaan voinut maagisesti korjaantua? kokemus opettanut että EI VOI! hahah

mutta joo.. se pieni itsetyytyväisyyden tunne lämmittää mukavasti kun saa jotain tehtyä ja jonkin korjattua.

minä itse olen fiksarin ja viritysten harrastaja jo ties kuinka monennessa polvessa, aiemmat ovat vain parempia siinä.. toivon että ehkä se taas johtuu pitkän kokemuksen tuomasta edusta. hahah

Ei ne pienet eikä isot viat iloa tuota vaan harmia ja ison kyyn ottaan aina välillä

Mersuissahan ei muuta olekaan kuin vikoja, niistä ei vaan yleisesti haluta puhua. Mersut on edullisia ostaa mutta kalliita ylläpitää.

Ja kun omistaa samalla kertaa useamman niin ei taatusti ole pulmaa mihin rahansa laittaa ja mitä milloinkin korjaamolla käyttää, ne pitävät vuoronperään itse siitä huolen että läpi vuoden on ohjelmaa jokaisen kohdalla.

mcee kirjoitti:Mersuissahan ei muuta olekaan kuin vikoja, niistä ei vaan yleisesti haluta puhua. Mersut on edullisia ostaa mutta kalliita ylläpitää.

Ja kun omistaa samalla kertaa useamman niin ei taatusti ole pulmaa mihin rahansa laittaa ja mitä milloinkin korjaamolla käyttää, ne pitävät vuoronperään itse siitä huolen että läpi vuoden on ohjelmaa jokaisen kohdalla.

Mistäs näitä tälläsiä Mersuja saa? Pitää vissii ostaa pari kappaletta ku omat on niin tylsiä että niitä ei tarvi ku ajaa

Olen topicin aloittajan kanssa samoilla linjoilla...Oman lintan peräpäästä kuului sorvaavaa/laahaavaa ääntä ja arvuuttelin vuorotellen, olikohan autosta hajoamassa perä, pyöränlaakerit, jarrut vaiko kardaani, vai oliko jokin pusla paskana päästäen perän äänet runkoon. Tässä hötäkässä tuli vaihdettua molemmat takapyörän laakerit ja kardaanin kannatinlaakeri sekä peräöljyt, tongittua jarruja ja kuunneltua ääntä puolisen vuotta pelokkaasti. Lopulta otin kaverin kyytin lintan takaluukkuun ja ajoin valtatietä: takaluukun toisen saranan läpiviennistä puuttui tiiviste ja tuuli suhisi reiässä saaden aikaa laahaavan äänen. Uusi osa maksoi veholla n. 5 euroa ja olo oli kyllä todella tyytyväinen kun sain laahauksen sillä loppumaan.

Oikein malliesimerkki laurilla mielenparannuskorjauksesta

Nyt kun on alla taas auto jossa on vikoja niin elämään on tullut sisältöä. Kikottimen kanssa meinasi tulla pitkäveteistä eloa, nyt kun saa viikon välein korjauttaa mursua niin mieli pysyy virkeänä ja lompsa ohuena. Taas viikonloppuhuolto Tapsan toimesta edessä. Ja tomaattikin tänään taas vaihteeksi vikatilassa.

koko talven olen pientä tiissellin katkua olevinaan haistellu, no viimeks tankkasin ei EU laatua ja siinä on pikkasen kitkerämpi ominaishaju ja aamulla postia hakiessani jäi märkään asvalttiin sateenkaarenvärisiä läikkiä. mietin että jottain ois tehtävä.
ens apuna,ennenkuin laakkossanomat luin kurkkasin pellin alle ja kahtelin mistä sitä löpöä tihkuu, viitos suihkun ympäristö oli märkä ja suikun kuoppa tänny löpöä, nykäsin paluuletkua, kiinni ja ehjän tuntuinen tuntui olevan, no vahingossa tuluppaa tökkisin, no sehän meni noin 7,5mm alaspäin, voi sitä onnetunnetta kun sai auton kuntoon.

no eihän se haju kaikonnu minnekkään kaupuntimatkalla, kotio piti ajelle luukkuauki ja puhallus täysillä, no tallin eteen jo valmiiks parkkeerasin. söin ja lähin ettinään työkaluja, tallin toinen osakas jolla jokunen terpi,rieju, värhi ja honta , osina pitkin tallia ja työkalut sitten niillä remonttipaikoilla, toisin sanonen etstin pitkään 14mm kiintaria ja 27 pitkää hylsyä väätövarsineen, jonkun aikaa siihen mäni ennenkuin ko vermeet löysin.

sitten vaan ilosena konepelti huotto asentoon, suihkuputki irti, samoin paluuletku vitos nelo svälistä ja sitten se tuluppa. no olin varautunut koko suuttimen vaihtoon, no kun se kuminen tuluppa oli hyppysissä, huomasin siinä olevan halkeaman, sehän sitä hajua koko talaven oli antanna.

seuraavaks marssin takasin asumukseen ja huutelin emännälle anna se kumi miun kukkarosta, jonka sinne pistin kolomevuotta sitten, juuri tälläistä tilannetta varten. no rouva naama mutturrassa: eti ite kumis, mie vaan sanoin että pyhätakki öljyyntyy kun tuun sitä ite hakemaan. no lopulta suostui etsimään kumia , eihän se sitä heti löytännu, evästin että kolikkopuolelta löytyy, rouvan ilme oli taas näkemisen arvoinen kun löytii kumisen putkenpätkän kolikoitten ja 8mm helmiliittimen helmien seasta.

eikun kumituluppa paikoilleen suuttimeen ja samalla laitoin uuven väliputken entisen tilalle ja suihkuputki kiinni . sitten vaan haakertti tulille ja eipä enään iivanan tiisseli haissu konehuoneessa.

voi sitä onnen tunnetta, kun kerrankiin oli varaosat jo valamiiks ostettuna. eikä remontti vierähtännä seuraavaks kolomeks vuuveks. kuten on käynny tuon 200d kanssa,

Linttakansan henkinen isä, äiti ja anoppi Toveri Havumaja kirjoittaa jälleen kerran asian vierestä.
Täytyy taas tunnustaa että pehmeään paikkaan tukivarsi kolahti, kerta kaikkiaan.

Mikäpä sen suurempaa hekumaa vanhan taksiauton harrastaja-omistajalle tuottaakaan kuin todellakin saavuttaa se onnistumisen kertakaikkisen huumaava tunne, kun venttiilinnostajan tai hihnankiristäjän rapina loppuu edes tilapäisesti, kun repsottava ovipahvi alkaakin istua nätisti asennetun muovilistan alla, kun bonanzanylkytys tuntuu kadonneen, kun tuulilasinpyyhin intoutuukin taas pysähtymättä kiertämään koko kierroksensa jne jne.

Mutta itse kliimaksi ei ole kuitenkaan se hekuman huippu, siihen hetkeen se kaikki vaan tiivistyy räjähtävällä voimalla. Jotenkin vaan silti paremmalta tuntuu se loputon tapahtumien ketju jolla piilevää ja kiusallista vikaa paikallistetaan ja pähkäillen vatuloidaan. Tehdään virheitä joita sitten kadutaan. Rikotaan ehjiä esineitä, osia tai työkaluja kokeilumielessä. Se unettomuus arki-iltaisin, se ykskaks mieleen juolahtava viime kerralla tarkistamatta jäänyt mutteri tai nippuside , se turhaksi osoittautunut viiden euron osan vaihto ja siitä seuraava morkkis

Rystyset verillä on tehty remonttia, jonka tulos olikin plusmiinus nolla. Kiirekin oli ja jotain tuli ehkä särjettyäkin.

Kaikki ne tuhansien kilometrien matkalla koetut takaiskut, kaikki ne katsastusmiehen huomautukset ja vianhakupolun sivuaskeleet jotka kuitenkin nypäys kerrallaan kiristävät verkkoa sen väljän puslan, hapristuneen letkun tai juuttuneen mutterin ympärillä. Koko se merkityksettömältä tuntuvien tapahtumien ja oireiden hahmottuminen mitattavaksi kokonaisuudeksi ja kaikkien niiden keskinäisten ulottuvuuksien tajuaminen. Koko se nerokas metamorfinen moniulotteinen, suuruudenhullu arkkitehtuuri ja valtava tapahtumahorisontti minkä aiheuttaa pieni ja mitättömän tuntuinen komponentti tai siinä oleva vika tahi kuluminen.
Kaikkien syiden ja seurausten hahmottaminen on se jokin joka kierolla tavallaan kannustaa jatkamaan. Valitettavasti tuo lankku ei oikein enää tarjoa haastekenttää. Kaikki kuluvat paikat lienee jo kertaalleen korjattu eikä autossa liikoja sähköjäkään ole.

Tuossa se tuli. Tyhjentävästi. Kai nykyihminen on niin apeuteen taipuvainen, kun elämästä on tehty liian helppoa - päivittäiset askareet eivät sitä onnistumisen tunnetta ja kokonaisuuden hahmottamista tarjoa. Siksi kai sitä näistä rytökasoista hakee.

kaikki ne katsastusmiehen huomautukset

Pakko kysyä: kui ne mitään huomauttelee
mulle eikä vaimolle mitään oo huomautelleet moneen vuoteen, jonku aikaa sitte ku kävin lankkua näyttämässä ni siihe ois tullu vuoden ajoaika...vaan en oikeen ite sellasta hyväksyny
No minun huomaamani vika sitte korjattiin heinolassa ja kiitos siitä kuuluu TEPPO21:selle sekä RUNTULA:le, mutta onpaha ainaki mersu missä on taas leimaa vuodeks eteenpäin...kaikkine ihmeellisyyksineen alustassa
Tänään teki sillee jännän jutun jarrut...vikaa niistä en löytäny, ku se yks jarrumäntä vihdoinki irrota ku risteyksessä seistessä oli jalka jarrupolkimen reunalla, sille pikkasen ettei se ois taakkepäin liikkunu ja yhtäkkiä tuntu jalassa poks ja poljin painu sen 7 milliä alemmas, no nostin jalan polkimelta ja laitoin takas ni oli poljin samalainen ku ennenki...kova.

Kotio tultua kattelin säiliön nestepinna: normaali, yläreunassa, kurkkasin mersun alle, ei vuotoja, tutkin sitte paremmin kaikki putkiletkut ja missään ei ollu mitään vuotoja eikä kosteata...kunnes ny iltasella kattelin kuskinpoulen pölkkärin reunaa mihkä tullu aavistus mustaa jarrupölyä sitä ku aiemmin oo siinä ollu, eli taas mennään etiäppäin se mikä ehtiään, tulevana viikonloppuna mersulla pitää vedellä kärryä missä on tavaraa noin 150kg ja matkaa tulee eestaas noi 22km kärryn palautuksineen , aika on huoletonta ollu ajelu, siitä kiitos foorumin hese124:selle..vai mikä hesen nickki olikaan

Siitähän sukkeutuu hyvä peli kun aikansa rassaa. Oishan tuo kelevannu vaan ei oo vara niitä diisseliveroja maksella.

voishan tuon nikin vaihtaa vaikka hese_2105 kun ladalla ajelee

H

juu, ku tuossa joku aika sitte vaimoa pikkisen kiusin ja sanoin: ..meen vaihtamaa tuon mersun johonki jaappanin ihmeeseen ni tuli vastaus:

No sitte vermaan nukut siinä keksinnössäs
No mitä sitä hyvää ja hyväks todettua vaihtamaan

pupetti kirjoitti: No mitä sitä hyvää ja hyväks todettua vaihtamaan

Meinaakko tolla eukkoa

Mitäs ne isot viat tuovat jos pienistä saa iloa?

hermojenkiristystäjastressiä..

mutta nyt tuntuu jousen kireys löystyvän taas.. sain syylärin vaihdettua. pitäisi olla nyt korjattu. helpottaa, rennompi olo. "pikkuvika" on siis nyt korjattu.