Ei se hankalaa ole, kaikki on kiinni siitä mikä itselle riittää.
Esimerkkinä mun oma käyttöauito, pesin sen eilen ensimmäisen kerran muistin mukaan noin yhdeksään kuukauteen
Sekin meni tyyliin vaahdottimella bioliuottimet niskaan, huuhtelu, käsinpesu, huuhtelu, aurinko kuivaa. Vahaa se on viimeksi saanut puolitoista vuotta sitten.
Senhän se on kyllä näköinenkin mutta mitä sitten. Riittää mulle
Se vaan että jos jotain kysytään niin minähän kerron. Tottakai jokainen tekee sillä tiedolla niinkuin tahtoo. Mutta jos kaikki uskoisi pelkästään meikkareiden ja foorumeiden ohjeita niin paras mahdollinen vahaus autolle olisi sienipesu, glymin punainen ja glymin kultainen eikä parempaa maailma pidä sisällään
Harrastaminen on harrastamista. Jos tykkää että auto on puhdas ja hyvässä vahassa kokoajan niin tottakai se vaatii tekemistä. Jos haluaa että se vaha pysyy pitkään ettei tartte viikon välein vahailla vaan se oikeasti jaksaisi pinnassa puolisen vuotta niin se vaatii jo tietynlaiset aineet. Mutta jos halutaan tehdä kaikki niin hyvin kuin vain on mahdollista tehdä, se vaatii jo läjän oikeita aineita, tietotaitoa ja mielenkiintoa käyttää niitä kaikkia ja silloin mennään reippahasti harrastamisen puolelle.
Vähän samaa voisi verrata vaikkapa autojen virittämiseen tai madaltamiseen tai vanteiden vaihtamiseen isompiin tai mihin vaan. Toiset ei ymmärrä miksi sitä pitää tehdä, toiset ei taas voi ymmärtää miten joku voi ajaa vakioautolla. Harrastamiseksi minä kutsuisin sitäkin
Kaupastahan saa vaihtamalla tehokkaampia vehkeitä tai matalempia vehkeitä tai isommilla vanteilla olevia vehkeitä, mitä järkeä siis tehdä itse?
Mitä taas sen fiksarin kommenttiin puhdistavasta kliineristä tulee niin joo, varmasti hyvinkin on sitä mieltä. Mutta kysäiseppä ensi kerralla onko se koskaan elämässään käyttänyt pienpoistoa, raudanpoistoa, claybaria saatikka alkoholia pinnan puhdistamiseen ennen vahaa? Ja vielä tärkeämpänä, onko se koskaan kokeillut rinnakkain ns oikein puhdistettua pintaa ja kliinerillä putsattua pintaa, kummalla kestää pidempään... Näitä kun harrastelijat huvikseen testailee hyvinkin useasti juuri siitä syystä että saadaan faktaa pöytään eikä pelkkää spekulaatiota. Ja ne tulokset on nähtävillä ihan suoraan harrastelijafoorumeilla.
Yleensä nuo fiksarit käyttää justiinsa näitä peittäviä ja puhdistavia sun muita ihan ronskisti vaan puolipuhtaaseen pintaan ja antaa sen kliinerin hoitaa loput. Tai sitten vetelevät tujuilla hapoilla, yleensä oksaalihapolla, ja riskeeraavat samalla sen että maalipinta reagoi hassusti. Kuten sanottu, työkseen tekevät eivät ole kiinnostuneita tekemään tai edes tietämään miten homman voisi tehdä vielä paremmin ja ennenkaikkea maalipinnan kantilta turvallisemmin jos se vie enemmän aikaa.
Nykyään onneksi alkaa olemaan jo niitäkin jotka työkseen tekevät hommat samalla intensiteetillä kuin harrastelijat. Mutta hinnatkin ovat sitten sen mukaiset.
Tänään huomasin, että auton kylkeen vasemman takakulman lähelle on ilmestyny about 30 cm pituinen kohtuu leveä "raapoos".
Musta on hieno väri, mutta sitä ei parane mennä raapimaan!
