Koeajoraportti: BMW 523i 2006, vaikka Yaris piti olla

Koeajot, tyyppiviat, kulutukset, rengasasiat jne...
Vastaa Viestiin
Avatar
jusamb
Väyrys-Fani
Viestit: 3861
Liittynyt: 30.9.2005 12:52
Paikkakunta: Näillä main

Koeajoraportti: BMW 523i 2006, vaikka Yaris piti olla

Viesti Kirjoittaja jusamb »

Sen verran jäi Eerolan puolueettomuus Yariksen koeajoraportin osalta vaivaamaan, että päätin hypätä ensin pienempään ja sitten isompaan alumiinituubiin. Näin saadaan varmistettua että pääsin puolueettomalle maaperälle tekemään objektiivisen koeajon Yariksesta. Mutta samanlainen pettymys ja kauhu saattoi hohtaa minunkin kasvoistani autovuokraamon punaisten kylttien alla, kuin mitä Eerolan kasvoilta oli keltaisten kylttien neito voinut katsella. Vaikka olin erityisesti varannut ja moneen kertaan vielä varmistanut että saisin Yariksen, niin Sonja ojensi minulle hymyillen bemarin avaimet. Koska olin lentokentällä, niin pidin tunteeni kurissa. Näin terrorismin aikakautena ei voi pitää kaikista oikeuksistaan kiinni.

Kyyneleitä nieleskellen löysin alakerrasta 523 bemun. Sonja oli antanut minulle vanhan 19.6.06 rekisteröidyn ja 7855 km ajetun auton, joka näyttää katoavan autovuokraamosta kun mittariin tulee 22.000 km tai päivämäärä 11.12.06 täyttyy. No ei muuta kuin auto ruudusta ja kierros auton ympäri. Sonjan mainitsemat naarmut löytyvät oikeasta etukulmasta, joista nappaan vielä kuvan itselleni. Laukut taakse ja tarkastellaan hieman tarkemmin mitä tästä Yariksen korvaajasta löytyy. Autossa on tupakoitu ja siitä miinus. Yariksessa olisin todennäköisesti saanut nauttia jostain miellyttävästä parfyymin tuoksusta. Baijerilaiset haluavat nahkahousuilleen nahkaa molemmin puolin koska penkeistäkin sitä löytyy. Laittamalla avaimen virtalukkoon siirtyy ratti yläasennosta kohdilleen, jota voi säätää ratin vasemmalta puolelta löytyvästä nappulasta. Penkin säädöt toimivat myös sähköllä. Samalla kun avaimen työntää virtalukkoon tulee virrat päälle. Monitoiminäytöstä valitsen penkkien välissä olevasta säätimestä painellen ja pyöritellen navigaattorin esille ja syötän siihen ensimmäisen kohteen Alzeyssä. Sen verran täkäläisten 50 vuotta sitten Lapissa toteuttamat tulitikkuleikit kuitenkin vielä vaivaavat, joten laitan navigaattorin puhumaan englantia. Auto käynnistetään ja sammutetaan napista, joka on turhaa kikkailua. Ajan ylös hallista ja laitan vilkun päälle. Mitä, tämähän on rikki? Jaa, eipäs olekaan kun vilkkuviiksi on se ylempi ja äskeinen oli vakionopeudensäätimen vipstaaki. Navigaattori johdattaa minua eteenpäin Dooriksen selkeällä äänellä. Kiihdytän moottoritielle jossa ei näin lauantaina ole pahempaa tungosta, joten voin hieman kuulostella auton ääniä. Sisämelu on ehkä väärä sana tässä yhteydessä, koska auto on melko hiljainen. 140 km/h nopeuksissa alkaa oven etupilarista kuulua suhinaa, muuten miellyttävää menoa. Audiojärjestelmä on kohtuullinen vaikka syvällistä analyysiä ei voikaan tehdä kun omat CD:t ovat laukussa takana ja nahkahousumarsseja ei jaksa kovin pitkään kuunnella. Onkohan NATOn joukot kadonneet jo kokonaan Saksasta kun niiden radiokanavaa ei tunnu löytyvän. No pistetään radio kiinni. Muutama puolalainen rekka tulee eteen ja mitäs kummaa? 177 hevosesta on jäänyt muutamia kymmeniä lentokentän talliin, koska 5-vaihteella 120 km/h nopeudesta ei tapahdu mitään kiihtymistä. Ainakaan auton ulkopuolella, sisällä on aistittavissa pientä kiihtymistä. Nelosvaihteella tapahtuu jotain, mutta ei mitään kovin säväyttävää. Rekoista päästiin kuitenkin ohi. Teen vielä muutaman ohituksen, joiden lopputuloksena on moottorin tehottomuus. Tässä autossa pitäisi olla automaatti, että selviäisi mitä baijerilaisen insinöörin mielessä on liikkunut tätä suunniteltaessa. Vasta noin 4000 kierroksen kohdalla tapahtuu jotain, mutta se tuntuu dieselmiehestä kurjalta. Kyllä auton pitäisi pystyä kiihtymään jo 2500 kierroksen kohdilta. Todennäköisesti Yaris olisi näillä kierroksilla liikkunut luodin lailla rekkojen ohi.

Ohitellessa alkaa vilkunkin logiikka paljastua. Se on ”joystick”-tyyppinen, joka palautuu aina keskiasentoonsa. Nopealla liipaisulla vilkuttelee kolme kertaa ja jos pitää hetken pidempään vilkkuasennossa, niin sitten se jää jatkuvasti vilkkumaan eikä sammuta/palauta kaistanvaihtotilanteissa vaan se pitää käsin sammuttaa. Tämä saa aikaan vilkutuksia vähän joka suuntaan. Ja yleensä sitä yrittää vilkuttaa vakionopeudensäätimellä. Itse vakionopeudensäädin toimii moitteettomasti. Se on tarkka ja pitää nopeuden ilman soutamista ja huopaamista. Ainakin tasaisella, ylämäissä taitaa loppua puhti. Baijerilaiset ovat ilmeisesti minuakin pahempia dementikkoja, koska nopeusmittarin ulkokehälle pyörähtää näkyville vakionopeuden asetus. Sinänsä hyvä, mutta miksi sen pitää siitä pyörähtää pois jos vakionopeudensäätimen tipauttaa pois päältä? Olisi sitten koko ajan sillä kohdalla kunnes nopeus asetetaan joksikin muuksi. Ilmastointilaite toimii kohtuullisesti, myös auto-asennossa. Tuulilasille, keskelle tai jalkatilaan ilman jakaminen pitää hoitaa ajotietokoneen kautta. Minusta niille voisi olla omat painikkeensa tai säätimensä. En jaksa uskoa että automatiikka pelittää viimeisen päälle Suomen talvessa, joten säätäminen pitäisi voida hoitaa helpommin. Mutta ei niitä vipstaakeja taida nykyautoihin enää tulla.

Näkyyköhän se autosta tai kilvistä että olen turisti. Kyläteillä olevalla 100 km/h rajoitusalueella paikalliset pyyhkivät ohi, jopa paikoissa joissa on kielto päällä. Ilmeisesti suomalaiset ärsyttävät paikallisia käyttämällä valoja myös päivällä ja se onkin jo riittävä syy ohittaa. Doris ohjaa minua kohti oikeata osoitetta ja pian olenkin perillä.

Maittavan lounaan jälkeen lähdemme tuttavien kanssa parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevan Dannenfelsin Cafe Annodazumal kahvilaan http://www.urlaub-in-rheinland-pfalz.de ... azumal.htm Loistava paikka, hyvää kahvia ja maukkaita kakkuja. Herkuttelujen jälkeen lähdemme vielä katsomaan Donnersbergin nyppylää joka kohoaa 700 metrin korkeuteen. Sen huipulla on 200 metrin radiomasto, jonka kautta NATO on siirrellyt viestejään uudelle mantereelle. Jo edelliseen kylään ajaessa piti käyttää pieniä vaihteita, mutta nyt vielä jyrkemmissä nousuissa homma meni pelleilyksi. Auto on aivan tehoton. Mäkeä ei päässyt kunnolla ylös kuin kakkosella ja jos erehtyi vaihtamaan kolmoselle, niin meno hyytyi. Lisäksi koko ajan piti kierrosten olla n. 3000 tai yli, muuten alkoi moottori esittää vastalauseitaan venttiileitä naputtamalla. Alaspäin bemari taittui mutkiin nöyrästi, ikään kuin äskeistä nousua häveten.

Viiniviljelysten tarkastelun jälkeen jätän tuttavat ja yritän kertoa Dorikselle että seuraavaksi pitäisi mennä Hahnin kentälle. Doris ei ole tuntevinaankaan kyseistä lentokenttää, joten pyydän häntä sitten opastamaan Lautzenhausenin kylään joka on kentän kupeessa. Taas jäi omat CD:t takana olevaan laukkuun, joten levähdyspaikka pitäisi löytää. Nopea pysähdys ja CD:tä sisään. Taikka sitten ei. CD soitin on hajalla, tai ainakin niin luulin. Sitä kirotessa mieleeni tuli että jospa edellinen vuokraaja on jättänyt marssilaulunsa soittimeen. Naps vaan ja sieltähän pongahti levy ulos. Se ei sisältänytkään marssilauluja vaan kartta CD:n. No nyt omat musiikit sisään ja matkaan. Nyt alkaa penkki tuntua epämukavalta ja pienten säätöjen jälkeen alkaa taas ajoasento miellyttää, vaikka kyynärpäille ei oikein luontevaa paikkaa löydykään. Ja penkin kovuuteen eivät säädöt tuoneet helpotusta, kova mikä kova. Edelleenkin vilkku ja vakionopeuden viikset ovat väärin päin. Vai onko se pahuksen baijerilainen suunnitellut että rattia puristetaan koko ajan rystyset valkoisena käsien ollessa ”kymmentä vaille kaksi-asennossa”? Yaris on todennäköisesti suunniteltu leppoisempaan ajeluun ja siinä olisi vilkku oikealla kohdalla. Matkalla kentälle on muutama mukava mutka joissa on 120 km/h rajoitus. Onneksi bemarissa on ratti mistä pitää kiinni, muuten kävisi huonosti. Penkki ei anna kunnon sivuttaistukea, jota nahan liukkaus vielä korostaa. Mutta bemarilla voi ajaa kovaa mutkiin, kunhan vain pitää ratista kunnolla kiinni ettei tipu.

Alusta jumputtaa melkoisesti kun ajan betonilaattamotarilla. Saattaa olla että jumputus korostuu muuten niin hiljaisessa autossa. Tai onko tämä sitten sitä alustan kovuutta, en tiedä.

Hahnin kenttä on kyllä onneton. Infoa pitää oikein etsiä, saapuvien koneiden tietoja voi yrittää tihruta yhdestä onnettomasta matkatelkkarista katon rajassa. No kumppanit ja heidän matkalaukkunsa kyytiin ja matkaan. Takaboksiin pitää jo kolmen hengen laukkuja hieman sovitella, mutta kyllä ne sinne mahtuivat. Sitten kerron taas Doorikselle että Edingeniin pitäisi päästä. Doris tuntee kyllä kadun, mutta talon numeroa se ei tunnista. Kun laitan Doriksen laskemaan reittiä, niin se haluaa kartta CD:n sisäänsä. Merkillistä, se tunnistaa osoitteen mutta ei osaa laskea reittiä ilman levyä? No levy sisään ja Dooris on taas tyytyväinen. Illan pimetessä muutkin kanssakulkijat laittavat valoja päälle. Bemarissa on kohtuulliset lähivalot, lienevät ksenonit. Edingenin liittymästä noustessa Doris yrittää ajattaa väärään suuntaan, mutta pidän pääni enkä tee u-käännöstä. Vajaan kilometrin ajon jälkeen Doriskin leppyy ja ohjaa meidät kiltisti perille. Jätän bemarin kadunvarteen nukkumaan ja siirryn pian itsekin terveellisen saksalaisen illallisen jälkeen sänkyyn.

Sunnuntaina kevyttä kävelyä Edingenissä ja hieman raskaamman lounaan jälkeen bemarilla kohti Frankfurtin lentokenttää. Taajama-ajossa ajaminen on yhtä tuskaa. Koko ajan saa heilutella vaihdekeppiä ja kun kytkin on vielä jäykähkö eikä vaihteetkaan ”loksahda” paikoilleen on automaattilaatikkoa ikävä. Myös rattia pitää kääntämällä kääntää, joten raskaaksi käy ajaminen. Motarillakin on jo hieman ruuhkaisempaa, joten nyt pitää liikkua rivakasti. Ja se tarkoittaa sitä että dieselmiehen pitää opetella pitämään kierroslukumittarin neula koko ajan yli 3000 lukemissa. Ja siitä taas seuraa, että polttoaineen kulutusta osoittava neula pysyy maksimilukemassa 20 l/100 km. Mitähän virkaa tälläkin mittarilla oikein on? Frankfurtia lähestyttäessä tuntuu kiire lisääntyvän. Minä ajelen oikeanpuoleisinta kaistaa 140 lasissa ja vasemmalle jää vielä 3 kaistaa niille joille nopeuteni ei riitä. Kaikkein kovin kiire tuntui olevan yhdellä Ferrarilla, josta lähti aivan kamalat metelit. Kuka hullu maksaa autostaan maltaita, jota sitten pitää ajaa kuulosuojaimet korvilla? Mielestäni tyylikkäimmät soundit lähtee Porschen moottoreista, kun niillä paahdetaan kahtasataa ohi.

Kentällä tutustun bemarin pysäköintitutkaan, kun yritän tunkea autoa mielestäni liian ahtaaseen rakoon. Mutta kohtuullisten piipitysten kera sain kuin sainkin auton sopimaan ruutuun. Silloin kun tutkan mittari näyttää punaista, niin tilaa on vielä monta senttiä. Myös ylämäkijarru toimii miellyttävästi, joten ovat ne baijerilaiset jossain onnistuneet. Pari kumppania kentältä kyytiin ja keula kohti Heidelbergiä. Herrat sanoivat takapenkin olevan hyvän, eikä siellä melukaan heitä häirinnyt. Takapenkin osalta täytyy tyytyä heidän arvioon, koska itse en valitettavasti ehtinyt siellä matkustamaan.

Maanantai menikin sitten töiden merkeissä lähes iltaan asti, jolloin kävimme syömässä Heidelbergissä Brauhaus Vetterissä http://www.kneipen-suche.com/heidelberg ... -8520.html Se löytyy Neckarin ylittävän jalankulkusillan eteläpäästä. Sieltä saa hyvää ruokaa ja olutta, jota tosin kuskina en voinut kuin maistella. Mutta pojat nauttivat sitä sitten minunkin edestä. Ruokailun aikana oli alkanut satamaan, joten saimme testattua bemarin pyyhintoiminnotkin. Automaattiasennossa järjestelmä antaa sataa tuulilasin melkein umpeen ennen kuin pyyhkimet puuttuvat tilanteeseen. Pyyhkimen viiksi on samanlainen ”joystick” kuin vilkkukin, eli hipaisu ylös pyyhkäisee kerran ja kunnolla nostamalla jää jatkuvasti pyyhkimään. Pesimet ruiskivat hyvin, joten pyyhkimissä ei ollut valittamista muutoin kun sen automaattiasennon osalta. Paluumatkan ajelimmekin hieman pienempää tietä, jolla sai käyttää kaukovaloja. Mielestäni valot ovat hyvät, niin lähi- kuin kaukovalojenkin osalta.

Tiistain osalta meni aamupäivä töiden merkeissä ja iltapäivällä ajelimme Neckarin rantoja Hircshhorniin vain todetaksemme että lounasta ei saa enää kello 14 jälkeen mistään. Paluumatkalla ”oikaisimme” Peterstalin kylän rinteillä, joilta löytyi hieman serpentiinitietä. Mutkaisella tiellä sai bemarin karstat ja miehet kyytiä. Kierrokset olivat koko ajan yli 4500 ja vaikka en mikään rallikuski olekaan, niin täytyy sanoa että bemarilla pääsee kohtuullisen ripeästi ja jouhevasti kylästä toiseen myös hieman mutkaisempaakin tietä. Sieltä jostain pyysin Doorista opastamaan suorinta tietä kohti Frankfurtin lentokenttää. Kesken kaiken Dooris yritti ajaa meidät pois moottoritieltä ilman mitään syytä. En uskonut Doorista vaan jatkoin matkaa. Hetken päästä tuli pieni tietyö, joka ei aiheuttanut mitään jonoja ja ilmeisesti se sai Dooriksen pois tolaltaan. Navigaattori on hyvä renki mutta huono isäntä. Auto parkkiin ja musta mies ottaa avaimet ja kuittauksen. Hississä tulee mieleen että toivottavasti se oli vuokraamon kaveri, ettei luottokorttia höylätä 43.000 euron edestä. Sen verran auto taitaa niillä varusteilla Saksassa maksaa.

Koko testimatka oli 887 km ja polttoainetta kului 71 litraa, eli 8 l/100 km mitä ei voi pitää kovin pahana. Etenkin jos edellinen vuokraaja ei ole jättänyt autoa täyteen tankattuna. Tosin Yaris olisi mennyt 4,2 l/100 km, mutta sitä on nyt myöhäistä itkeä. Jos tykkää kovasta penkistä, vilkun väärästä paikasta ja moottorin huudattamisesta, niin tämä bemari on hänen valintansa. Itse kaipaisin siihen isoa dieselmoottoria automaattilaatikolla. Ja sen verran tuuninkia, että vilkkuviiksen saisi alemmaksi. Yariksen osalta pitänee tyytyä Eerolan arviointikykyyn. Tai ehkäpä Sonja saisi seuraavalle reissulle sen Yariksen hoidettua…
Huoleton on Volvollinen mies ja aivan huoleton väykytön.
W210, "auto" jossa kromi on maalia ja vaihdelaatikko muovia.
Avatar
Jarno.V
Opel - spesialisti
Viestit: 1021
Liittynyt: 30.9.2005 18:12
Paikkakunta: Oulun seutu tällä kertaa

Viesti Kirjoittaja Jarno.V »

Kokeile seuraavaksi 535da, jo löytyy vääntöä ja voimaa, alhaaltakin.
Jos ei kulje niin kromaa se.
Avatar
eerola
Herrasmies
Viestit: 1674
Liittynyt: 23.1.2006 20:50
Paikkakunta: Pirkanmaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja eerola »

Erinomaista raportointia jusamb:ltä! Lisää tätä lajia!
-T

Kuva
Avatar
nokileka
Kannentiiviste-spesialisti
Viestit: 600
Liittynyt: 03.2.2006 0:27
Paikkakunta: Haparanda

Viesti Kirjoittaja nokileka »

Loistava juttu! Kai siinä benarissa oli moottorin äänet kohdallaan? Eihän ne kuitenkaan vastaa Toyotan VTTI koneen raivokasta ulvontaa ylärekisterissä :D

Reitit on osittain tuttuja viikon takaa Hahn-Frankfurt-Heiledberg. Vuokra-autona oli tilatun BMW 5-srj / Audi A6 / MB E-srj sijaan Renault Laguna 1.9Dci :evil: Siitä autosta ei ole mitään muuta hyvää sanottavaa kuin että pienellä meni. Tosi levoton ajettava yli 200km/h matkanopeuksilla ja sähköiset varusteet, kuten käsijarru :!: ja lapsilukot koettelivat matkustajien hermoja. Osasyyllinen saattoi olla kuljettaja, joka ei osannut käyttää näitä sähkötekniikan viimeisiä saavutuksia :oops: :lol: Mäkilähtö Heidelbergin ghettojen risteyksissä sai aikaan naurunremakan takapenkiltä ja haisevan rellun kytkimen :roll:

Muuten, vapaa-ajan retki saksaan Ryanairillä + auton vuokraaminen voisi olla pienellä porukalla ihan mielenkiintoista ja edullista. Mersumuseo ja tekniikkamuseo on aivan vieressä, samoin suomalaisittain eksoottiset yli 200m korkeat mäennyppylät :lol:

EDIT: Niin se Hahnin kenttä löytyi rellun navigaattorista osastolta special places -> airports, tai jotain sinne päin. Hakusanalla Hahn tulee kaikkea muuta.
Datsuni on mun ratsuni.
Avatar
eerola
Herrasmies
Viestit: 1674
Liittynyt: 23.1.2006 20:50
Paikkakunta: Pirkanmaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja eerola »

BTW: Lagunan korttiavaimella saa aika vinkeitä tiloja aikaiseksi kun sen nykäisee pois koneen käydessä.

Juu, ei sen pitäisi lähteä pois, mutta etenkin jaetussa käytössä olevissa autoissa tuntuu avainkorttiin tarttuva kieli olevan kulutusosa. Ja niinpä kortin saa pois kun vain vetää. Sen jälkeen onkin jännä selvittää, miten auton saa seis. Kun ranskalaisen tietokoneinsinöörin piirtämä tilakone siirtyy neliöön, jota ei pitäisi olla olemassakaan.

Kannatan edelleen joko tavallisen avaimen logiikalla toimivaa käynnistysmekanismia. Tai jos kikkailla aletaan, niin oikeaa keyless go-systeemiä. Tuollaiset tämä-luottokortti-on-leikisti-avain-ja-sitten-painetaan-nappulasta-viritykset eivät ole onnistuneet kertomaan minulle vielä tähän päivään mennessä mitä lisäarvoa ne tuovat.
-T

Kuva
Avatar
Pappi
<b>Moderaattori</b>
Viestit: 10641
Liittynyt: 30.9.2005 17:14

Viesti Kirjoittaja Pappi »

Jotenkin tuntuu, että renaultissa voisi mittaristossa lukea käynnistyksen jälkeen, että "Visa vai Pankki". Kyllä nuo osaa olla semmosia himmeleitä että, oksat pois. Meni taas vähän aikaa kun piti ajaa Meganella, että mistä tämä käynnistyy yms... :?
Skodillac: Kuva Origami: Kuva
Avatar
Jarno.V
Opel - spesialisti
Viestit: 1021
Liittynyt: 30.9.2005 18:12
Paikkakunta: Oulun seutu tällä kertaa

Viesti Kirjoittaja Jarno.V »

Pappi kirjoitti:Jotenkin tuntuu, että renaultissa voisi mittaristossa lukea käynnistyksen jälkeen, että "Visa vai Pankki". Kyllä nuo osaa olla semmosia himmeleitä että, oksat pois. Meni taas vähän aikaa kun piti ajaa Meganella, että mistä tämä käynnistyy yms... :?
Tosiaankin, renuunhan voisi liittää tämän pösön näppäimistön.
"näppäile tunnuslukusi".

Viikko-visa: Miten tuollaiseen muovi-meganeen saa virran päälle ettei auto käynnisty?
Jos ei kulje niin kromaa se.
Avatar
SamuliS
Käkisalamen Kuatro
Viestit: 1291
Liittynyt: 11.10.2005 13:18

Viesti Kirjoittaja SamuliS »

eerola kirjoitti:Kannatan edelleen joko tavallisen avaimen logiikalla toimivaa käynnistysmekanismia. Tai jos kikkailla aletaan, niin oikeaa keyless go-systeemiä.
Noilla keyless go järjestelmillä on vaan ikävänä sivupuolena pidättely kyvyttömyys.Autoon pääsee läppärillä ja yhdellä ohjelmalla, ilman murtojälkiä ja siinä onkin taas selittämistä vakuutusyhtiölle.
Mä kyl kannatan old school avain+hälyytin pakettia.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Yleinen tekniikkakeskustelu”