Ei kun rattiin. Jaaha, manuaaleilla ei ole tullutkaan ajeltua vuosikausiin. Kait se siitä. Hämmästys on suuri kun polkimet ovatkin autojen tapaan ylhäältä saranoitu. Onko minua siis johdettu harhaan? Vasemmalla oleva virta-avain tuo mieleen ensimmäisen autoni (kantti-Lada). Muistin että nuorempana meinasin silloin tällöin kääntää avainta väärään suuntaan, oikeakätinen kuin olen. Kasettimankka keskikonsolissa tuo myös "lämpimiä" muistoja.
Tällä kertaa kuitenkin avain kääntyy oikeaan suuntaan ja takapuskuriin ripustettu bokserimoottori herää valppaasti tulille. Kuulostaapa kodikkaalta. Mersun V8 on vaimennettu siinä määrin tehokkaasti että tyhjäkäynnillä sitä ei jostain tavan puolimoottorista hevin erota. Possulle piste.
Sitten nokka hallista ulos ja keskustan vilinään. Näemmä kaasua ei pahemmin tarvitse liikkeelle lähtiessä survoa. Vaihteitakin voi näköjään skippailla huoletta, bokseri ei tunnu vähästä ryytyvän. Jakkara on loistava ja kaikki heepelit ovat justiinsa siinä missä pitääkin. Pitääpä koittaa säätää Mersun tuhannella tavalla säätyvä penkki vastaavaan konfiguraatioon. Saas nähdä miten kauan siinä kestää.
Keskustan ruuhkassa mukulakivet ryskyttävät ja renkaat tykkäävät urista. Justiinsa kun olin oppinut pois vaihdekepin vatkaamisesta niin taas pitää olla hämmentämässä. Eipä oikein ole ruuhka-ajo tämän pöristimen ominta alaa. Mersu kuskeineen ei ilmajousiensa päällä pahemmin pikkunypyistä stressaannu.
Noh, ehkäpä motarilla on kivempaa. Jospa vaikka päräyttäisi kesämökille. Ei kun Lahden motarille ja lämä tiskiin. Vaan mitäs kummaa, eihän tämä vaihda pienemmälle! Itse pitää näemmä sekin tehdä, ja koittaa pitää mielessä että jengaa riittää 7000 asti. Ja kyllä lähtee. Niin lähtee Mersukin, eikä tarvitse muuta kuin suvaita oikaista käpälä tulipeltiin asti. Kaitpa tämä kuitenniin kevyempänä paremmin kulkee vaikka vähätehoisempi onkin. No okei, viisi hevosvoimaa tuskin paljoa merkkaa mutta silti
Motarilla tiety sataa vettä, ja tuulilasinpyyhkijät narskuvat suoraan hermoon. Nastarenkaiden pateille syömä asfaltti huudattaa renkaita, kangaskatto ei hirveästi vaimenna mutta kylläkin hiukan natisee ja urat vievät. Ainakin tätä voi kutsua Ajamiseksi. Ei ole pelkoa rattiin nukahtamisesta. Tähän verrattuna Mersulla Matkustetaan klassista kuunnellen ja shampanjaa siemaillen (kuskille Pommaccia). Eipä kait tämä huomio mitään merkittäviä päättelylahjoja vaadi, mutta nytpä sekin on parhaimman perskohtaisesti koettu.
Jonkinaikaa ajeltua panen merkille että tankki on puolillaan. Mitäs kummaa, vastahan sen tankkasin. Viekö tämä todellakin yli 20l/100km? Ompas miehekästä menoa. Tässähän suorastaan rintakarvat tuuhentuvat. Hiukan näplään ajotietokonetta, joka toteaa lakoniseen sävyyn (=oranssi) että johan tässä on 300 kilsaa ajettu ja keskikulutus on ollut 9.9l/100km. Tämähän on Mersuun verrattuna varsinainen talousihme. Näemmä matkaakin on tullut tehtyä ikään kuin varkain. Hmm.
Keskustan ruuhka ja motarit ovat nyt kokeiltu, mitään erityistä säväystä ei vielä Possu ole antanut. Entäpäs sitten? Jospa ajellaan kotiin päin pikkuteitä pitkin. Jottei kokeilu jää puolitiehen, niin lasketaan myös rätti alas. Paitsi eipä tapahdu mitään vaikka kuinka nappia survoo. Niin, se käsijarru pitää olla päällä jotta kattotuolit liikahtavat. Suomessahan kesä on lähinnä asennekysymys, mutta silti pistetään fleece päälle ja lämmityslaitteen nuppi (tekn. ottaen nappi) kaakkoon (viisi painallusta). Sade onneksi lakkasi joten sadeviitta ja kumpparit saavat jäädä tak^H^H^Hetukonttiin.
Hämmennys on suuri kun avoautossa tarkenee vaikka lämpöä on 9 astetta ja ilma sateen jäljiltä kylmän kostea. Kiitos tästä kuulunee etuistuimien taakse viritetylle katiskalle joka ilmeisesti villiminkkien pyynnin ohella estää kylmän tuulen puhalluksen niskaan. Suuntaan kohti pikkuteitä.
No mutta tämähän on aivan törkeän siistiä. Miksei tästä ole aiemmin kerrottu?
Pulkkilanharjulla aurinko paistaa ja maisemat kuin taulussa ikään. Outo sivuääni kuitenkin hätkähdyttää. Onko alustassa hiiriä vai ovatko kenties venttiilivälykset säätöä vailla? No jumaliste, sehän on linnun laulua! Jestas! Homma seis! Ei voi nyt mitenkään olla niin että autolla ajaessa voi lintujen liverrystä! Aivan totaalisen surrealistista ja sanoin kuvaamattoman mahtavaa. Vastaantulijakin osallistuu fiilistelyyn vilkuttamalla innostuneesti pitkiä. Tai sitten vaan olen unohtanut taas laittaa valot päälle.
Ajo-ominaisuuksien määritelmäkin kirkastuu. Tämähän kääntyy mutkissa. Mikä mainio idea. Pitoa ilmeisesti riittää paaaljon enemmän kuin uskoa. Hiukan tarkemmin ajatellen näinhän sen pitää ollakin. Vaihdelootan hämmennyskin alkaa sujua, toisinaan loveen loksahtaa ihan oikeakin vaihde. Bokserin höpinöissä hermokin lepää. Mersun alustan saa napista säädettyä taikamatto-moodista hiukan jämäkämpään konfiguraatioon, mutta valitettavasti perinteisen siirappimaiselle ohjaustuntumalle ko. nappi ei mahda mitään. Toki Mersukin mutkaan taipuu lujempaa kuin mitä uskallan ajaa (=ei kovin lujaa), mutta eipä sitä silti oikein voi tähän verrata.
Himaan puolilta öin, puolet matkasta (ei-motarit) rätti alhaalla vaikka lämpötila huiteli viidessä asteessa. Aivan kerta kaikkiaan sairaan siistiä.
Lopputulema: Löytyihän se juttu sieltä kun hiukan etsi. Tavan koeajolla ei olisi ollut kerta kaikkiaan mitään saumaa hahmottaa mistä hommassa on kyse. Aiemmin ajattelin kovakattoista, mutta nyt on aivan selvää että avokas sen pitää olla. Mitenkäs ne Boxterin verotusarvot nyt menevätkään...?
Laina-aikaa enää kaksi päivää jäljellä
Äh. Rewind: Laina-aikaa vielä kaksi kokonaista päivää jäljellä, ja aurinko paistaa
